Monta asiaa tullut vuosien varrella tuunattua mieleisekseen.
Autoja, asuntoja, kännykän kuoriakin. Mutta pysytäämpä kalastuksessa.
Kymessä piti virrata aika paljon vettä, kunnes hoksasin että voihan sitä niinkin yksinkertaisen asian kuin soutuveneen värkätä oman mielen mukaiseksi niin, että toimintaympäristö on mieleinen.
Sitten niin yksinkertaisesta asiasta tuli monimutkainen.
Tuskin tässä valmista on vieläkään, mutta kerron seuraavaksi mitä olen tuunannut ja mitä meinaan tuunata.
Lähdetään siitä, että olen tarkka tavaroistani. En pidä siitä, että ne ovat hujan hajan.
Piti siis organisoida työympäristöä, soutuveneen ”ohjaamoa”.
Vapatelineet on versio nro 2, eli kiinteällä jalalla mutta irroitettavalla telineellä.
Saamistani varoituksesta huolimatta edelliset ruuvattavat vapatelineet katosivat eräänä kesäisenä yönä, vaikka olin jyrsimellä kirjoitellut niihin nimen ja puhelinnumeron.
Tapahtumasta muistuttaa rälläkän laikan sipaisujäljet veneessä, tämä Alfred Nu**si ei jaksanut siis ruuvailla niitä irti.
Eipä siinä, nämä on paremmat kuin vanhat jotka eivät pysyneet paikallaan tositilanteessa.
Alla olevasta kuvasta näet kuinka taimen siiman päässä aiheutti tilanteita vasempaan telineeseen.
Erään reissun jälkeen sidoin narun kiinni airoihin, jotta ne saa takaisin jos putoavat veteen.
Oppihan tuli tapauksesta, jossa airo putosi veteen koskenniskalla. Sain sen juuri ja juuri kahmaistua kiinni väsytellessäni taimenta.
Pulssi hakkasi kovasti, ja kelasin ajatusta mitäs sitten jos se airo olisi päässyt karkuun.
Pahimmassa tapauksessa olisin ajautunut sillan pilaria päin ja kaatanut veneen. Helpommassakin tapauksessa minut olisi saanut poimia jostain Tommolan suunnalta rannalle, vaan kukapa talvella tulee hakemaan?
Sittemmin tuota naruhommaa on tullut paranneltua. Minulla kun on kahdet airot.
Puiset, sekä Päijän Aerot 2.0 kulmallisella kahvalla.
Palataan tuohon airoteemaan myöhemmissä julkaisuissa, ja palataan sen ”ohjaamon” äärelle.
Vieheitä tulee vaihdeltua paljon lyhyenkin reissun aikana. Ei ole mukava, että vieheet lojuu veneen lattialla tai penkillä missään olosuhteissa.
Märkänä niitä ei kannata pakkiin laittaa. Liimasin vasempaan sisälaitaan kapean vaahtomuovinauhan, johon saan vieheet roikkumaan.
Paitsi että ne kuivuu siinä, siitä ne on helppo ottaa uudestaan käyttöön.
Lisäksi siinä on samalla muistilista mitä vieheitä on tullut jo kokeiltua.
Vapatelineitä lisäilin myös lähtöä ja rantautumista varten. Nyt asetan vavat rannalla pystytelineisiin, jolloin ne eivät sinkoile veneessä kun lähden tai rantaudun.
Haaville ja kalapapille on omat paikkansa. Ne löytyy tarvittaessa vaikka unissaan kun on tilanne päällä.
Pihdeille meinaan vielä kokeilla magneettitelinettä.
Ankkurin virkaa hoitaa kumipinnoitettu kahvakuula. Virrassa on uittovuosien jäljiltä niin paljon roinaa, että on suoranainen ihme, ettei se ole jäänyt pohjaan. Kumipinnoite antaa aika paljon anteeksi lasikuituveneelle.
Tykkään käyttää deeper luotainta, jonka näyttöruudun virkaa hoitaa tablet-laite.
Tähän asti tabletin paikka on ollut viehepakin päällä.
Tähän pitää vielä keksiä parannusta.
Kamerakiinnitysten kanssa on ollut monenmoista viritelmää.
Laita kommenttia jos haluat siitä aiheesta juttua!
Lisää kommentti
Kommentit