Kun Heinolan kaupunki aloitti jokunen vuosi sitten lupien myynnin 1.1. alkaen, se oli minulle tervetullut muutos.
Hommasin heti kausikortin. Sain jonkinverran rumaakin kansalaispalautetta ohikulkijoilta siitä, ettei saa kalastaa; hei äijä!
Ihmisiltä nyt vaan oli mennyt ohi se tieto, että kausi alkaa vuodenvaihteessa. Eivät sentään kivittäneet.
Ja kyllähän se soutaja ihmetystä muutenkin herätti. Aika monta kuvaa ihmiset ovat minusta ottaneet.
Voiko talvella tosiaan soutaa? Hitto miksei? Eikö ole kylmä? No ei!
Kuvassa pakkasta on -20°c.
Tuo ensimmäinen pitkä talvikausi antoi paljon oppia.
Ensinnäkin sen, ettei talvisoutu paljonkaan poikkea kesäkelistä.
Alkukautena ei ole pelkoa jäälautoista, ne ongelmat tulee sitten myöhemmin keväällä.
Jos pakkanen ylittää -8°c, sitten alkaa vaivat. Silloin virta vetää seitinohueen riitteeseen joka ei sinänsä haittaa.
Airoihin alkaa kertyä jääpatti, ja vaparenkaat jäätyy umpeen.
Sään ollessa rajamailla, siiman voi kelata sisään vain kerran. Niilä reissuilla ei vieheitä vaihdella.
Kalastuksen kannalta talviaika on luksusta. Ei ole muita vesillä liikkujia, ja kala syö.
Siinä on jokin taianomainen tunnelmansa, jonka on huomannut lajiin innostamani naapurin Keijokin (nimi muutettu).
Vaivaa on tottakai enemmän. Tykkään kääntää veneen joka reissun jälkeen, ja kaikki vehkeet pitää viedä kuivumaan.
Kesäaikaan verrattuna ei siis ole niin vikkeliä ja spontaaneja lähtöjä.
Mutta kyllä se vaivan väärttiä on!
Lisää kommentti
Kommentit