Kotivesillä Heinolan urheilukalastusalueella tuli käytyä ahkeraan.
Vesille lähteminen oli nopeaa ja vaivatonta. Arki-iltoina ja ruokatunnilla olin usein soutamassa.
Kirjolohta tuli siihen malliin, ettei hauen kalastus pääkohteena kiinnostanut.
Mökillekkin tuli vietyä kaupunkikodin antimia.
Enää hyvin harvoin veneellä tuli lähdettyä ilman kalastustarkoitusta. Tässä vietellään kesälomaa eikä vapoja ole matkassa.
Luovuin omasta kesämökistä, ja aloimme viettämään enemmän aikaa ns. vaimoni mukana tulleella bonusmökillä.
Koska paikka ei ole oma, kerrottakoon vain, että se sijaitsee Iitissä järven rannalla.
Alkuun otin matkaan jigivehkeet ja heittelin laiturilta todella huonolla menestyksellä.
Muut mökkeilijät eivät olleet yhtä intohimoisia kalamiehiä, joten soutuvene oli valjastettu perämoottorilla.
Oletteko kokeilleet uistella perämoottorilla varustettua soutuveneellä yksin, ilman vapatelineitä?
Helppouden rakastajana minulle se oli sen verran vaivalloista, että homma jäi sikseen.
Katselin kun muut venekunnat kalastivat, lähinnä jigasivat.
Sittemmin vene ei ole päässyt sammaloitumaan kun sitä varusteltiin soutukalastukseen sopivaksi, ja viihtyvyyteni oli taattu.
Tästä kuuluu kiitos omistajille! Hieno homma.
Eihän homma mennyt sielläkään niin, että uistelemaan vaan ja räikkä soi. Melkoista hapuilua se oli.
Yritysten ja erehdysten kautta taidot tuossa vesistössä on parantuneet. Järvi on sameavetinen.
Vanhempieni mökillä Heinäveden Petrumajärvi on humuspitoinen, ja sen osasin.
Kotona Heinolassa taas ollaan hesalaisten juomaveden äärellä ja kohdekalana on lohikalat. Ollaan aivan eri ympäristössä.
Tiedossa oli, että järvessä on kuhaa. Luotain näytti että todellakin kalaa on.
Uuden opettelu oli paitsi kiinnostavaa, myös turhauttavaa. Tuli heitettyä monet uistelulenkit saamatta ruokakalaa.
Tumppihaukea tuli milloin milläkin uistimella, siinä kaikki.
Erään kerran olin etätöissä mökillä, ja päivällä oli tunnin infoluontoinen teams-kokous, jossa tuli olla vain kuunteluoppilaana.
Päätin lähteä soutuveneeseen kuuntelemaan sen. Taas tunnin turha soutu.
Kokouksen aikana havaitsin, että järvenselälle tuli vene ankkuriin. Kaveri seisoi veneessä, haavitti ahkeraan. Näin hänen nakkelevan pienimpiä sumpusta takaisin kasvamaan. Paikallinen osaaja siis.
Soutelin suulaana sudettisavolaisena juttusille, ja pyysin hattu kourassa jonkinlaista vinkkiä.
Ennakko-odotukset eivät olleet korkealla koska Ittiläiset(kään) kalamiehet eivät ole opastajan maineessa, vaan vastaukset on ennemminkin kryptisiä.
Kerroin, että pidän itseäni ihan kovana kalamiehenä, mutta tämä järvi on mysteeri.
Pienen muminan jälkeen hän alleviivasi vesistön vaikeuden, mutta opasti drop shot jigauksessa. Kertoi että tuossa on ahvenpaikka, nakkele sinne valkoista jigiä 5-7g nupilla ja pompottele rauhallisesti pohjaa pitkin, niin kyllä napsuu. Viehepakissa oli sellainen, eikun kokeilemaan. Se oli heitto ja kalakeitto!
Se oli elämäni kalapäivä, joka heitolla ahven. Vaimokin tuli sup-laudalla ihmettelemään mitä täällä tapahtuu.
Siitä lähtien kalahanat ovat olleet auki, tosin sen vetouistelun taiat opettelin ihan itse. Siitä myöhemmin!
Ja se paikallinen osaaja. On ilmeisesti pelännyt tehneensä elämänsä virheen paljastaessaan kalapaikan.
Kaveri ei enää morjesta, kääntää minulle selän. Perus Iittiläinen siis.
Lisää kommentti
Kommentit